Tällä viikolla oli niin kauniit kelit (enimmäkseen) että oli pitkästä aikaa kunnon hinku päästä pihalle. Venyttely on osa-alue jota laiminlyön jopa enemmän kuin liikuntaa ylipäänsä, ja olen nyt koittanut parina päivänä ennen nukkumaan menoa venytellä koko kroppaa. En nyt mitenkään tavoitteellisesti suhtaudu siiihen, mutta tuleehan siitä todella hyvä olo, joten ei haittaisi vaikka saisi useamminkin aikaan.
maanantai 16.3.
- 6,5km kävely (65min)
tiistai 17.3.
- 3km kävely (31min)
keskiviikko 18.3.
- 20min lihaskuntoharjoitus kahvakuulan ja käsipainojen kanssa
- 7,7km kävely (77min)
torstai 19.3.
- 23min lihaskuntoharjoitus (100 kyykkyä, 70 vatsaa, 16 punnerrusta)
perjantai 20.3.
- 29min lihaskuntoharjoitus (160 kyykkyä, 112 vatsaa)
- 11,3km kävely (113min)
lauantai 21.3.
- lihaskuntoharjoitus (150 kyykkyä, 105 vatsaa, 19 punnerrusta)
- 11,3km kävelyä (110min)
- 39min venyttelyä
sunnuntai 22.3.
- 30min venyttelyä
Nuo kyykky- ja vatsa-rykäisyt koostuvat molemmat viidestä eri variaatiosta, eli esim. 100 kyykkyä koostuu 20 toistosta viittä eri kyykkyvariaatiota. Kaikin puolin oli hyvä olo fyysisesti tällä viikolla, vaikka söinkin ihan mitä sattuu. Etenkin alkuviikon jälkeen, kun sain jalkani teipattua niin ettei pidemmätkään kävelyt enää tapa jalkoja hiertymillä ja rakoilla.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?
Mä oon miettinyt paljon sitä, minkä takia tuntuu niin mahdottomalta saada painoa alemmas. Oon myös miettinyt sitä, miksi paino yleensäkin on noussut niin paljon viimeisen vuoden aikana. Molempiin kysymyksiin liittyy vahvasti se, että ruoka on mulle lohduke, tylsyyden täyttäjä, tekemistä, se yksi ainoa nautinnon lähde elämässä johon voi aina luottaa. Ongelma laihduttamisessa on siten luonnollisesti se, että olen yrittänyt laihtua eliminoimalla elämästäni nautinnon lähteen korvaamatta sitä millään muulla. Aika maalaisjärjellä pääteltävissä jopa. Sitten kun väistämättä murrun siihen, että elämä on pelkkää harmaata nihkeilyä ja päätän että hiiteen taas kaikki, alan kahta kauheammin mättämään naamaani niitä asioita joista saan nautintoa = jotka saa kehon voimaan huonosti ja lihomaan ja oravanpyörä on valmis.
Joka kerta päädyn kuitenkin takaisin siihen, että en ole painooni tyytyväinen, mutta en jaksaisi kuitenkaan tätä ikuista noidankehää joka ei koskaan lopu. En siis halua aloittaa "laihdutuskuuria", koska se on kohdallani kirjaimellisesti kymmeniä kertoja koettu toimimaatomaksi tavaksi. Edes Superdieettiin en lopulta kyennyt kyllästymisen takia, huolimatta siitä että se oli teknisesti toimiva ja paino putosi kuukaudessa melkein kilon viikkotahdilla. Tästä päästään sitten kohtaan "miten laihtua jos ei halua laihduttaa?" En tiedä onko se edes mahdollista, mutta sehän on ihan selkeää, että jotain pitää muuttaa jos haluaa saada aikaan muutoksen.
Eilen aloin miettiä asiaa siltä kannalta, että miltä kuvittelisin sellaisen elämän näyttävän, jossa ruoka eikä paino ole ongelmia. Millaisia tapoja ja rutiineja kuvittelen olevan hoikalla ja hyvinvoivalla ihmisellä, jolle tulee ihan luonnostaan hyvin syöminen ja kohtuus? Kuvittelen, että sellainen ihminen syö terveellistä ruokaa 90% ajasta. Kuvittelen, että sellainen ihminen herkuttelee sosiaalisesti ja ehkä arjessakin pieninä määrinä. Sellainen ihminen voi syödä palan suklaata kahvin kanssa vetämättä koko levyä perään. Sellainen ihminen liikkuu paljon eikä vietä kaikkea aikaansa tietokoneen edessä tai apaattisena sohvalla. Sellainen ihminen juo paljon vettä ja syö kasviksia ja hedelmiä joka päivä. Kuvittelen, että sellainen ihminen nukkuu hyvin, että sellainen ihminen ei käy vaa'alla vaan paino pysyy tasaisena tasaisten elämäntapojen ansiosta.
Mutta omakohtaista kokemustahan mulla ei ole, joten tämä on vaan se, mitä kuvittelen.
Mulla ei ole mikään kiire päästä tavoitteeseeni. En havittele mitään bikinikuntoa 2015, ei ole tavoitteena mahtua johonkin tiettyyn vaatteeseen ajankohtaan X mennessä. Haluan vaan, että voin oppia olemaan tyytyväinen omaan kehooni ja oppia sellaisia tapoja, joilla paino pysyy normaalina ja itseni miellyttävänä. Kuulostaa tosi yksinkertaiselta, mutta tuohan se tavoite on kaikilla aikaisemmillakin dieeteillä loppujen lopuksi ollut, keinot vaan ovat olleet väärät. Miten siis keksiä itse se omalla kohdalla oikea tapa?
En oikeasti tiedä mikä minun kohdallani toimisi, mutta aion nyt koittaa sellaista metodia, että asioiden itseltäni kieltämisen sijaan aion vaan ottaa joka viikko arkeen mukaan jonkin uuden hyväksi katsomani tavan. Aina jotain lisää, ei mitään kieltoja. Ensimmäiselle viikolle otan tavoitteeksi helpoimman mahdollisen, jonka tiedän onnistuvan, mutta joka aina unohtuu kun siihen ei keskity.
1. Juo vettä. Joka päivä väihintään kaksi litraa. Juo vettä tasaisesti pitkin päivää vaikka joisitkin myös kahvia-limua-mehua-teetä-mitävaan.
Ei pitäisi olla vaikeaa, joten ensi viikonloppuna voidaan sitten katsoa kuinka kävikään.
Joka kerta päädyn kuitenkin takaisin siihen, että en ole painooni tyytyväinen, mutta en jaksaisi kuitenkaan tätä ikuista noidankehää joka ei koskaan lopu. En siis halua aloittaa "laihdutuskuuria", koska se on kohdallani kirjaimellisesti kymmeniä kertoja koettu toimimaatomaksi tavaksi. Edes Superdieettiin en lopulta kyennyt kyllästymisen takia, huolimatta siitä että se oli teknisesti toimiva ja paino putosi kuukaudessa melkein kilon viikkotahdilla. Tästä päästään sitten kohtaan "miten laihtua jos ei halua laihduttaa?" En tiedä onko se edes mahdollista, mutta sehän on ihan selkeää, että jotain pitää muuttaa jos haluaa saada aikaan muutoksen.
Eilen aloin miettiä asiaa siltä kannalta, että miltä kuvittelisin sellaisen elämän näyttävän, jossa ruoka eikä paino ole ongelmia. Millaisia tapoja ja rutiineja kuvittelen olevan hoikalla ja hyvinvoivalla ihmisellä, jolle tulee ihan luonnostaan hyvin syöminen ja kohtuus? Kuvittelen, että sellainen ihminen syö terveellistä ruokaa 90% ajasta. Kuvittelen, että sellainen ihminen herkuttelee sosiaalisesti ja ehkä arjessakin pieninä määrinä. Sellainen ihminen voi syödä palan suklaata kahvin kanssa vetämättä koko levyä perään. Sellainen ihminen liikkuu paljon eikä vietä kaikkea aikaansa tietokoneen edessä tai apaattisena sohvalla. Sellainen ihminen juo paljon vettä ja syö kasviksia ja hedelmiä joka päivä. Kuvittelen, että sellainen ihminen nukkuu hyvin, että sellainen ihminen ei käy vaa'alla vaan paino pysyy tasaisena tasaisten elämäntapojen ansiosta.
Mutta omakohtaista kokemustahan mulla ei ole, joten tämä on vaan se, mitä kuvittelen.
Mulla ei ole mikään kiire päästä tavoitteeseeni. En havittele mitään bikinikuntoa 2015, ei ole tavoitteena mahtua johonkin tiettyyn vaatteeseen ajankohtaan X mennessä. Haluan vaan, että voin oppia olemaan tyytyväinen omaan kehooni ja oppia sellaisia tapoja, joilla paino pysyy normaalina ja itseni miellyttävänä. Kuulostaa tosi yksinkertaiselta, mutta tuohan se tavoite on kaikilla aikaisemmillakin dieeteillä loppujen lopuksi ollut, keinot vaan ovat olleet väärät. Miten siis keksiä itse se omalla kohdalla oikea tapa?
En oikeasti tiedä mikä minun kohdallani toimisi, mutta aion nyt koittaa sellaista metodia, että asioiden itseltäni kieltämisen sijaan aion vaan ottaa joka viikko arkeen mukaan jonkin uuden hyväksi katsomani tavan. Aina jotain lisää, ei mitään kieltoja. Ensimmäiselle viikolle otan tavoitteeksi helpoimman mahdollisen, jonka tiedän onnistuvan, mutta joka aina unohtuu kun siihen ei keskity.
1. Juo vettä. Joka päivä väihintään kaksi litraa. Juo vettä tasaisesti pitkin päivää vaikka joisitkin myös kahvia-limua-mehua-teetä-mitävaan.
Ei pitäisi olla vaikeaa, joten ensi viikonloppuna voidaan sitten katsoa kuinka kävikään.
torstai 19. maaliskuuta 2015
Menneisyys palailee hieromaan suolaa haavoihin
Törmäsin vaihteeksi eilen tosi pysäyttäviin kuviin itsestäni. Ne ei ole mitään erityisiä kuvia, ihan vaan perinteisiä selfieitä, toinen silloisen duunin vessan peilistä (halusin ikuistaa hienot tehdastyöläisen vaatteeni) ja toinen otettu töiden jälkeen pihalla auringon laskiessa väsyneestä naamasta. Ne kuvat on kesältä 2012 jolloin painoin 54 kiloa ja näytin hyvin erilaiselta. Isoin ero oli kasvoissa - mun silmät näytti suorastaan valtavilta nykyiseen verrattuna (mulla näkyy lihominen heti naaman turpoamisena, joten +11kg on tehnyt musta suorastaan pullanaaman) mutta myös mun kroppa oli ihan erilainen. En näyttänyt siltä, että saumat on ratkeamassa hetkenä minä hyvänsä ja mun käsivarsissakin näkyi selvä lihaserottuvuus.
Mä en tajua, miten vajaassa kolmessa vuodessa on voinut muuttua niin paljon. Tai siis totta kai tiedän miten, mutta kyllä se silti harmittaa. Tuolloin olin muutenkin toki erilaisessa elämäntilanteessa mutta tuo työ auttoi kyllä asiaa. Pyöräilin joka päivä töihin ja takaisin sen puolen tunnin matkan ja töissä tein hohdokasta liukuhihnan tuijottamista kuumassa tehtaassa. Tuijottamisen lisäksi pakkasin tuotteita käsin, nostelin ja kanniskelin muovilaatikoita ja kävelin tehtaassa työpisteeltä toiselle. Onhan tuossa vähän eroa siihen, että asuu parin sadan metrin päässä työpaikastaan ja istuu koko päivän perseellään vastailemassa puhelimeen ja sähköpostiin.
Ensi kesä tulee olemaan jälleen erilainen tapaus, koska jään mitä todennäköisemmin työttömäksi ja muutan pois tästä kaupungista (ja vaikka saisinkin jollain taikatempuilla töitä täältä, muutan silti pois tästä työpaikan vierestä) eli en tiedä mitä tulevaisuus tulee tuomaan mukanaan. Nyt on kuitenkin kevättä vielä jäljellä ja mulla alkaa olla mittä täynnä tähän heikkouteeni.
Mä en yksinkertaisesti tiedä millä saisin tämän homman toimimaan kun olen tällainen heikko luuseri joka luovuttaa yksinkertaisimmankin suunnitelman kanssa. Olen pääsiäisenä menossa porukoille mikä tarkoittaa taas mättöorgioita. En aio mitenkään erityisesti kituutella ennen sitä, mutta päätin että "vahdin syömisiäni" nyt kirjaimellisesti ottamalla kuvan kaikesta mitä syön, koska niin iso osa mun syömisestä on sellaista tylsyyteen mättämistä ilman mitään ajatusta. Sitä varten on oikein appikin nimeltään TwoGrand, mikä tietenkin tekee hommasta mielekkäämpää.
Koitan myös panostaa liikunnan harrastamiseen, jos olisi helpompaa muokata kroppaa timmämmän näköiseksi kuin varsinaisesti pudottaa painoa.
Mä en tajua, miten vajaassa kolmessa vuodessa on voinut muuttua niin paljon. Tai siis totta kai tiedän miten, mutta kyllä se silti harmittaa. Tuolloin olin muutenkin toki erilaisessa elämäntilanteessa mutta tuo työ auttoi kyllä asiaa. Pyöräilin joka päivä töihin ja takaisin sen puolen tunnin matkan ja töissä tein hohdokasta liukuhihnan tuijottamista kuumassa tehtaassa. Tuijottamisen lisäksi pakkasin tuotteita käsin, nostelin ja kanniskelin muovilaatikoita ja kävelin tehtaassa työpisteeltä toiselle. Onhan tuossa vähän eroa siihen, että asuu parin sadan metrin päässä työpaikastaan ja istuu koko päivän perseellään vastailemassa puhelimeen ja sähköpostiin.
Ensi kesä tulee olemaan jälleen erilainen tapaus, koska jään mitä todennäköisemmin työttömäksi ja muutan pois tästä kaupungista (ja vaikka saisinkin jollain taikatempuilla töitä täältä, muutan silti pois tästä työpaikan vierestä) eli en tiedä mitä tulevaisuus tulee tuomaan mukanaan. Nyt on kuitenkin kevättä vielä jäljellä ja mulla alkaa olla mittä täynnä tähän heikkouteeni.
Mä en yksinkertaisesti tiedä millä saisin tämän homman toimimaan kun olen tällainen heikko luuseri joka luovuttaa yksinkertaisimmankin suunnitelman kanssa. Olen pääsiäisenä menossa porukoille mikä tarkoittaa taas mättöorgioita. En aio mitenkään erityisesti kituutella ennen sitä, mutta päätin että "vahdin syömisiäni" nyt kirjaimellisesti ottamalla kuvan kaikesta mitä syön, koska niin iso osa mun syömisestä on sellaista tylsyyteen mättämistä ilman mitään ajatusta. Sitä varten on oikein appikin nimeltään TwoGrand, mikä tietenkin tekee hommasta mielekkäämpää.
Koitan myös panostaa liikunnan harrastamiseen, jos olisi helpompaa muokata kroppaa timmämmän näköiseksi kuin varsinaisesti pudottaa painoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)