Viikon liikunnat

Tällä viikolla oli niin kauniit kelit (enimmäkseen) että oli pitkästä aikaa kunnon hinku päästä pihalle. Venyttely on osa-alue jota laiminlyön jopa enemmän kuin liikuntaa ylipäänsä, ja olen nyt koittanut parina päivänä ennen nukkumaan menoa venytellä koko kroppaa. En nyt mitenkään tavoitteellisesti suhtaudu siiihen, mutta tuleehan siitä todella hyvä olo, joten ei haittaisi vaikka saisi useamminkin aikaan.

maanantai 16.3.
- 6,5km kävely (65min) 

tiistai 17.3.
- 3km kävely (31min)

keskiviikko 18.3.
- 20min lihaskuntoharjoitus kahvakuulan ja käsipainojen kanssa
 - 7,7km kävely (77min)

torstai 19.3.
- 23min lihaskuntoharjoitus (100 kyykkyä, 70 vatsaa, 16 punnerrusta)

perjantai 20.3.
- 29min lihaskuntoharjoitus (160 kyykkyä, 112 vatsaa)
- 11,3km kävely (113min)

lauantai 21.3.
- lihaskuntoharjoitus (150 kyykkyä, 105 vatsaa, 19 punnerrusta)
- 11,3km kävelyä (110min)
- 39min venyttelyä

sunnuntai 22.3.
- 30min venyttelyä

Nuo kyykky- ja vatsa-rykäisyt koostuvat molemmat viidestä eri variaatiosta, eli esim. 100 kyykkyä koostuu 20 toistosta viittä eri kyykkyvariaatiota. Kaikin puolin oli hyvä olo fyysisesti tällä viikolla, vaikka söinkin ihan mitä sattuu. Etenkin alkuviikon jälkeen, kun sain jalkani teipattua niin ettei pidemmätkään kävelyt enää tapa jalkoja hiertymillä ja rakoilla.

Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu?

Mä oon miettinyt paljon sitä, minkä takia tuntuu niin mahdottomalta saada painoa alemmas. Oon myös miettinyt sitä, miksi paino yleensäkin on noussut niin paljon viimeisen vuoden aikana.  Molempiin kysymyksiin liittyy vahvasti se, että ruoka on mulle lohduke, tylsyyden täyttäjä, tekemistä, se yksi ainoa nautinnon lähde elämässä johon voi aina luottaa. Ongelma laihduttamisessa on siten luonnollisesti se, että olen yrittänyt laihtua eliminoimalla elämästäni nautinnon lähteen korvaamatta sitä millään muulla. Aika maalaisjärjellä pääteltävissä jopa. Sitten kun väistämättä murrun siihen, että elämä on pelkkää harmaata nihkeilyä ja päätän että hiiteen taas kaikki, alan kahta kauheammin mättämään naamaani niitä asioita joista saan nautintoa = jotka saa kehon voimaan huonosti ja lihomaan ja oravanpyörä on valmis.

Joka kerta päädyn kuitenkin takaisin siihen, että en ole painooni tyytyväinen, mutta en jaksaisi kuitenkaan tätä ikuista noidankehää joka ei koskaan lopu. En siis halua aloittaa "laihdutuskuuria", koska se on kohdallani kirjaimellisesti kymmeniä kertoja koettu toimimaatomaksi tavaksi. Edes Superdieettiin en lopulta kyennyt kyllästymisen takia, huolimatta siitä että se oli teknisesti toimiva ja paino putosi kuukaudessa melkein kilon viikkotahdilla. Tästä päästään sitten kohtaan "miten laihtua jos ei halua laihduttaa?" En tiedä onko se edes mahdollista, mutta sehän on ihan selkeää, että jotain pitää muuttaa jos haluaa saada aikaan muutoksen.

Eilen aloin miettiä asiaa siltä kannalta, että miltä kuvittelisin sellaisen elämän näyttävän, jossa ruoka eikä paino ole ongelmia. Millaisia tapoja ja rutiineja kuvittelen olevan hoikalla ja hyvinvoivalla ihmisellä, jolle tulee ihan luonnostaan hyvin syöminen ja kohtuus? Kuvittelen, että sellainen ihminen syö terveellistä ruokaa 90% ajasta. Kuvittelen, että sellainen ihminen herkuttelee sosiaalisesti ja ehkä arjessakin pieninä määrinä. Sellainen ihminen voi syödä palan suklaata kahvin kanssa vetämättä koko levyä perään. Sellainen ihminen liikkuu paljon eikä vietä kaikkea aikaansa tietokoneen edessä tai apaattisena sohvalla. Sellainen ihminen juo paljon vettä ja syö kasviksia ja hedelmiä joka päivä. Kuvittelen, että sellainen ihminen nukkuu hyvin, että sellainen ihminen ei käy vaa'alla vaan paino pysyy tasaisena tasaisten elämäntapojen ansiosta.

Mutta omakohtaista kokemustahan mulla ei ole, joten tämä on vaan se, mitä kuvittelen.

Mulla ei ole mikään kiire päästä tavoitteeseeni. En havittele mitään bikinikuntoa 2015, ei ole tavoitteena mahtua johonkin tiettyyn vaatteeseen ajankohtaan X mennessä. Haluan vaan, että voin oppia olemaan tyytyväinen omaan kehooni ja oppia sellaisia tapoja, joilla paino pysyy normaalina ja itseni miellyttävänä. Kuulostaa tosi yksinkertaiselta, mutta tuohan se tavoite on kaikilla aikaisemmillakin dieeteillä loppujen lopuksi ollut, keinot vaan ovat olleet väärät. Miten siis keksiä itse se omalla kohdalla oikea tapa?

En oikeasti tiedä mikä minun kohdallani toimisi, mutta aion nyt koittaa sellaista metodia, että asioiden itseltäni kieltämisen sijaan aion vaan ottaa joka viikko arkeen mukaan jonkin uuden hyväksi katsomani tavan. Aina jotain lisää, ei mitään kieltoja. Ensimmäiselle viikolle otan tavoitteeksi helpoimman mahdollisen, jonka tiedän onnistuvan, mutta joka aina unohtuu kun siihen ei keskity.

1. Juo vettä. Joka päivä väihintään kaksi litraa. Juo vettä tasaisesti pitkin päivää vaikka joisitkin myös kahvia-limua-mehua-teetä-mitävaan.

Ei pitäisi olla vaikeaa, joten ensi viikonloppuna voidaan sitten katsoa kuinka kävikään.

Menneisyys palailee hieromaan suolaa haavoihin

Törmäsin vaihteeksi eilen tosi pysäyttäviin kuviin itsestäni. Ne ei ole mitään erityisiä kuvia, ihan vaan perinteisiä selfieitä, toinen silloisen duunin vessan peilistä (halusin ikuistaa hienot tehdastyöläisen vaatteeni) ja toinen otettu töiden jälkeen pihalla auringon laskiessa väsyneestä naamasta. Ne kuvat on kesältä 2012 jolloin painoin 54 kiloa ja näytin hyvin erilaiselta. Isoin ero oli kasvoissa - mun silmät näytti suorastaan valtavilta nykyiseen verrattuna (mulla näkyy lihominen heti naaman turpoamisena, joten +11kg on tehnyt musta suorastaan pullanaaman) mutta myös mun kroppa oli ihan erilainen. En näyttänyt siltä, että saumat on ratkeamassa hetkenä minä hyvänsä ja mun käsivarsissakin näkyi selvä lihaserottuvuus.

Mä en tajua, miten vajaassa kolmessa vuodessa on voinut muuttua niin paljon. Tai siis totta kai tiedän miten, mutta kyllä se silti harmittaa. Tuolloin olin muutenkin toki erilaisessa elämäntilanteessa mutta tuo työ auttoi kyllä asiaa. Pyöräilin joka päivä töihin ja takaisin sen puolen tunnin matkan ja töissä tein hohdokasta liukuhihnan tuijottamista kuumassa tehtaassa. Tuijottamisen lisäksi pakkasin tuotteita käsin, nostelin ja kanniskelin muovilaatikoita ja kävelin tehtaassa työpisteeltä toiselle. Onhan tuossa vähän eroa siihen, että asuu parin sadan metrin päässä työpaikastaan ja istuu koko päivän perseellään vastailemassa puhelimeen ja sähköpostiin.

Ensi kesä tulee olemaan jälleen erilainen tapaus, koska jään mitä todennäköisemmin työttömäksi ja muutan pois tästä kaupungista (ja vaikka saisinkin jollain taikatempuilla töitä täältä, muutan silti pois tästä työpaikan vierestä) eli en tiedä mitä tulevaisuus tulee tuomaan mukanaan. Nyt on kuitenkin kevättä vielä jäljellä ja mulla alkaa olla mittä täynnä tähän heikkouteeni.

Mä en yksinkertaisesti tiedä millä saisin tämän homman toimimaan kun olen tällainen heikko luuseri joka luovuttaa yksinkertaisimmankin suunnitelman kanssa. Olen pääsiäisenä menossa porukoille mikä tarkoittaa taas mättöorgioita. En aio mitenkään erityisesti kituutella ennen sitä, mutta päätin että "vahdin syömisiäni" nyt kirjaimellisesti ottamalla kuvan kaikesta mitä syön, koska niin iso osa mun syömisestä on sellaista tylsyyteen mättämistä ilman mitään ajatusta. Sitä varten on oikein appikin nimeltään TwoGrand, mikä tietenkin tekee hommasta mielekkäämpää.

Koitan myös panostaa liikunnan harrastamiseen, jos olisi helpompaa muokata kroppaa timmämmän näköiseksi kuin varsinaisesti pudottaa painoa.

Rapakunto on hyvä paikka aloittaa

Harrastan liikuntaa lähinnä kävelyn muodossa, koska se on ainoa liikuntamuoto josta oikeasti pidän. Se on tyhjää parempi, mutta ei oikeastaan juurikaan kehitä kuntoa, saati vahvista / notkista kehoa. Joten koitan nyt siis (jälleen kerran) lisätä liikuntaan monipuolisuutta. En lähde mitään hirmuisia muutoksia tavoittelemaan, mutta lisään muutaman lihaskunnon muutamalle päivälle viikossa, sekä muutamaan lenkkiin jopa juoksuaskelen poikineen. Tai ainakin koitan.

Eilen liikuin lähinnä lähtötaso-testaus mielessä ja "tulokset" näyttää seuraavaa:

8.81km /84,5min



Lankku 36s
Seinäkyykky 61s
Punnerrus 7
Istumaannousu 12
Pystysoutu 20 x 8kg

Aika säälittävää kyllä, etenkin punnertaessa hävetti toi oma heikkous. Tietty nuo olis voinut tehdä ennen lenkkiä ehkä marginaalisesti paremmilla tuloksilla, mutta aika lähellä totuutta tuossa silti ollaan. No mutta, kohti parempaa on suunta taasen, väkisinkin.

Sama syy radiohiljaisuudelle kuin aina ennenkin

Viimeisimmästä päivityksestä on vierähtänyt pidempään kuin kuvittelinkaan. Olen ollu liikkumaton ja syönyt karkkia. Huvittavaa. Oon niin klisee.

Tänään alan treenata itselleni juoksukuntoa aloittaen maltillisesti mailin tavoittelusta. Haluan paremman kunnon. En tiedä mitä mieltä olisin painosta. Ehkä tavoittelen nyt sitä, että tää muutaman kilon pudotus pysyisi ja panostan liikkumiseen. Sitten kun liikkumisessa on rutiinia koitan pudottaa kiloja lisää.

Mua lämmittää lähestyvä kevät eniten valon takia. Lenkilläkin käy mieluummin auringon alla kuin neljältä laskeutuvassa iltahämärässä. Lenkkeily on kyllä  muutenkin niin mukavaa, että sen pitäis sujua ainakin kävelyn muodossa, vaikka kaikki muu jäisikin retuperälle.

Nyt viikonloppu on mennyt vanhempien luona mässätessä ja itseinho on sitä luokkaa, että ehkä se itsekuri on edes sen pari päivää taas vähän  parempi.

Dieetti maistuu puulta

Oon ihan kypsä koko laihdutus-ajatukseen.

Haluan edelleen olla laihempi, haluan edelleen olla terveempi, haluan edelleen oppia paremmat elämäntavat.

En halua enää koko aikaa miettiä sitä mitä voin syödä, en halua rajoittaa itseäni niin paljon, että ajatukset jatkuvasti pyörivät siinä mitä söisin jos saisin.

Haluaisin opetella nyt kohtuuta, opetella tavan jolla voisin elää suht huolettomasti lopun ikääni niin, että paino pysyisi tietyllä tasolla, verensokerit ei heittelis ja olisin energisempi. Ensi viikonlopulle saakka koitan vielä pitää itseni Superdieetin makroissa (tietty määrä kaloreita ja ravintoainetasapaino tietyissä grammarajoissa) vaikka en varsinaisesti ruokavaliota noudatakaan. Sen jälkeen taidan siirtyä pelkkään kalorien laskentaan kokeilumielessä ja katsoa mitä siitä tulee.

Mulla ei ole sinänsä kiire laihtua. Mulla ei oo mitään päivämäärää tai bikinikautta mitä varten haluaisin painoni alemmas - kyse on ihan vaan omaa  hyvinvointiani silmällä pitäen tavoitellusta muutoksesta. Ensi viikon jälkeen alan koittaa pitää kalorirajana itselleni 1500kcal/päivä. Olen kirjannut tänä vuonna syömisiäni muutenkin kuukauden verran jo kalorilaskuriin/sulamoon eikä se ole mulle mitenkään työlästä, joten koen että voin hyvin jatkaa sitä tästä eteenpäinkin.

Tällä viikolla olen tehnyt pari kokeilua "terveellisemmän" ruuanlaiton saralla. Tein pizzaa kukkakaalipohjalla ja porkkanakakkua/-piirakkaa kaurahiutale-whey-pohjalla. Niistä tuli ihan menetteleviä. Ei tietenkään rasva-sokeripommien veroisia, mutta ravintoarvoiltaan erinomaisia ja melko pienienergisiä. Sai huijattuaan itseään uskomaan, että herkutteli, vaikka näin ei teknisesti ollutkaan. Mahdollisesti tällaisten kokeilujen jatkamisesta voisi olla hyötyä muutenkin.

Pizzaa tein pellillisen ja annoksena oli yksi neljäsosa pizzasta. Yhdessä annoksessa oli 311kcal, 36g proteiinia, 17g hiilihydraatteja ja 10g rasvaa (lähinnä juustoista).

Porkkanapiirakan annoskooksi tuli 1/8 piirakkavuuasta, eli melko iso pala. Kaloreita tässä palassa oli 150, hiilareita ja proteiineja kumpaakin 16g ja rasvaa 2g.

Tämänpäiväistä kauppareissua silmällä pitäen ajattelin etsiä netistä jonkun uuden reseptin jota koittaa. Mulla on koko ajan joku rasittava naposteluhimo, joten koitan etsiä jotain todella kevyttä ja pientä mitä voisi tarpeen vaatiessa naahia useampaankin otteeseen kahvin kanssa.

Superdieetin loppu + tammikuu paketissa

En mä voi hyvällä omatunnolla tehdä päivityksiä Superdieetti-otsikolla, kun en mä noudata sitä dieettiä enää muuten kuin ohuena ohjenuorana. Mikä ei tarkoita, ettenkö edelleenkin laihduttaisi, mutta laihdutan nyt ihan vaan sitten freestylena. Jos joku siis on eksynyt lukemaan tätä blogia, koska on superdieetistä kiinnostunut, on tässä päätepysäkki sille kuriositeetille. Superdieetissä ei sinänsä ole mitään vikaa - se toimii ja sitä on teoriassa helppo noudattaa. Syy miksi itse en siihen pysty, liittyy siihen millainen minä olen, ei siihen millainen dieetti on. En yksinkertaisesti pysty pakottamaan itseäni syömään asioita joista en pidä, joten luovutan.

Tammikuun 1. päivä painoin 67 kilogrammaa, ja tänään, helmikuun 1. päivä, sanoi vaaka 63,2kg. Melkein neljä kiloa kuukaudessa on todella hyvin mulle ja iso kiitos kuuluu totta kai Superdieetille, jonka avulla pääsin eroon sokerikoukusta. Sokeri on aina ollut mun pahin vihollinen mitä omaan kroppaan tulee, ja nyt omilla konsteilla jatkaessa isoin tavoite onkin pysyä irti turhasta sokerista. Herkutella saa, suunnitellusti ja/tai sosiaalisesti, mutta pääasiallisesti arjessa olisi hyvä pysytellä mahdollisimman puhtaassa ravinnossa.

Tammikuu paketissa:

• Pudotetut kilot: 3,8kg
• Pudotetut senttimetrit:
• vyötärö -6cm
• lantio -5cm
• reisi -2,5cm
• käsivarsi -2,5cm

• Keskimääräinen energiansaanti: 1289kcal/päivä
• Kävellyt askeleet:

• Eniten askeleita per päivä: 10. päivä - 16733
• Keskimäärin 6644 askelta / päivä

Tavoitteita helmikuulle:

• Painonpudotus -2kg
• Energiansaanti 1300-1500kcal / päivä
• Herkkupäivä joka toinen viikonloppu (suunnitellusti)
• Keskimäärin 8000 askelta / päivä

Superdieetti - viikko 4, päivä 1, 2 & 3

Voinkohan mä edes sanoa enää olevani superdieetillä? En ole syönyt ruokalistan mukaan, joten en varmaan. En oo varsinaisesti syönyt ylimäärästä, mun on vaan ollut tosi vaikea pakottaa itseäni syömään kunnolla. Useampi päivä mennyt kolmella ruokailulla eikä mikään oo koostunut kaikista vaadituista osista. Lähinnä kaurapuuroa, rahkaa, raejuustoa ja hedelmiä uponnut. Ja cashew-pähkinöitä.

Muistin taas, miksi alunperin oli niin helppoa lipsua elämään pelkillä sokeripitoisilla välipaloilla. Mä en vaan pidä ruuasta. Mulla ei oo mitään mielenkiintoa syödä asioita jotka on parhaimmillaankin "meh" reaktion aiheuttavia. Oon mieluummin syömättä mitään kuin pakotan kurkusta alas jotain salaattia tai kasvispaistoksia joiden maku ei kiinnosta. Pitäisi "opetella tykkäämään" asioista, mutta kun ei kiinnosta. Ja sitten kun ei syö oikeaa ruokaa, herää mielihaluja väärään syömiseen, luonnollisesti.

Täytyy nyt vaan yrittää patistaa itseään. Ehkä vapaapäivinä helpottaa, kun voi panostaa kunnolla ruuan valmistamiseen ja niin edelleen. Tiedän ettei tämä ole mikään hyvä tapa elää, eikä tällä lailla pitkään voi jatkaa. Eilinenkin meni käytännössä niin, että söin aamulla puuroa, töiden jälkeen proteiinipatukan, pähkinöitä ja banaanin ja sitten luin ja nukuin loppupäivän. Illalla vielä teetä ja pieni proteiinipatukka. Epäruokaa.

Haluan silti leikkiä vielä olevani Superdieetillä, ihan jos vaikka saisin itseeni jotain ryhtiä vielä ennen loppua. Onhan tässä vielä kaksi ja puoli viikkoa aikaa. Ainakaan en ruokavalion ulkopuolisia ruokia syö, vaikken sitten täysin pystyisikään pitäytymään ruokavaliossa.

Superdieetti - päivä 4, 5 & 6

Eilistä tankkausta edeltävät päivät sujuivat ilman liikuntaa ja aika vähäisillä sekä vähähiilihydraattisilla syömisillä. Koko viikon on ollut jotenkin alakuloiset tunnelmat, ja dieetti on sujunut omalla painollaan ilman että sitä on sen kummemmin ajatellut. Eilen sitä tietenkin joutui ajattelemaan sitten senkin edestä, kun koko ajan sai olla lappamassa ruokaa naamaansa.

Jotenkin kirkastui hyvin se, että nämä kilot on tosiaan kerätty nimenomaan siksi, että olen pääasiassa elänyt herkuilla ja hiilarihötöillä. Pastaa ja patonkia upposi eilen naamaan ihan ilman mitään isompia ongelmia ihan hirveät määrät eikä ne tehneet oloa kylläiseksi kuin ihan hetkellisesti. Nälkä ei toki tullut missään vaiheessa, koska ateriavälit oli jotain parin tunnin luokkaa - yhteen ateriaan kului kuitenkin se 30-45min syömistä.

Tämä kuulostaa varmaan ihan hölmöltä, mutta iltaa kohti mulla oli sellainen fiilis että pystyin tuntemaan sen sokerin joka mun suonissa virtasi. Sama tunne kun aina kokonaisen karkkipussin kitusiini vetäistyäni - käsissä sellainen pieni huomaamaton tutina ja kihelmöinti, sydän hakkaa, on vähän kuvottava olo mutta ei kuitenkaan oksettavuuteen asti. Siitä olosta on tullut mulle niin normaalitila, että kiinnitin siihen vasta nyt huomiota, kun olen muutaman viikon elänyt muullakin kuin sokerilla.

Ihan oman terveyteni takia toivon, ja uskon, että tämän kuuden viikon dieetin jälkeen en enää oikeasti ajautuisi samoille poluille kuin aikaisemmin. Voin kuitenkin niin paljon paremmin silloin kun syön tasapainoisemmin ja monipuolisemmin.

Superdieetti - viikko 3, päivä 2 & 3

Eilinen oli niin merkittävä päivä etten edes muista mitä tein. En mitään ihmeellistä selvästikään. Tänään on ollut aika samanlaista. Huomasin tosin taas ulkoilun hienon vaikutuksen, kun parisuhteeni nosti ihan uskomattoman vitutuksen päälle ihan vaan whatsapp-viestillä. Vastaamisen sijaan lähdin puolentoista tunnin raivokkaalle kävelylle parinkytä asteen pakkasessa, ja kotiin tullessa ei ollut enää ollenkaan riidanhaluinen olo. Hyvä päätös.

Loppuviikko pitäisi nyt tällä kertaa olla oikeastikin kokonaan vapaa, ellei pomo taas keksi jotain syytä kutsua töihin perjantaina. Huomenna edessä kauppareissu jolla pitäisi ostaa myös lauantain tankkaussafkat (pidän siis tankkauspäivän jo lauantaina, että hiilaripöhö ehtii vähän laskea sunnuntain aikana). Vedän tankkauksen ihan virallista ruokavaliota noudattaen, jotta vältyn miltään isommilta houkutuksilta. Periaatteessa joku donitsi tai pizza olisi saattanut houkuttaa, mutta sitten taas toisaalta ei mun oikeasti mitään tuollaista tee mieli. Kyse on vaan jostain vahnasta tottumuksesta ja niistähän tässä yritetään kovasti päästä irti.

Dieetin hinnan seuranta on vähän jäissä tällä hetkellä, koska mulla on pari kauppakuittia hukassa, mutta sen verran osaan sanoa että aika rankalla kädellä on mennyt rahaa kurkusta alas. Ehkä se on sen arvoista, näkee sitten kolmen ja puolen viikon päästä.

Viime kauppareissulla tein muuten uuden lempparilöydön! Kaikki hauska on hyvää vatsalle Muumi-teet ♥ Olen nyt maistanut mansikkapirtelön ja sitruunajuustokakun ja ne on oikeasti parhaita tee-makuja pitkään aikaan. Noita pitää melkein ostaa varastoon siltä varalta, että ovat vain sesonkimaku.

Superdieetti - viikko 3, päivä 1

Äh, hävettää kirjoittaa tänne kun tänäänkin on syömiset menneet miten sattuu. En pysy nyt ollenkaan ateriarytmissä ja tänäänkin jäi väliin aterioita. Tiedän että vedän nyt kuralle tätä, mutta jotenkin on niin vaikea saada itseään ruotuun kun ruoka ei voisi vähempää kiinnostaa ja mieli on muutenkin jotenkin apea.

Tänään mentiin siis sillä kaavalla, että söin aamupalan joskus puolilta päivin (kaksi kuppia kahvia ja proteiinipatukka), välipalan söin muistaakseni joskus puoli kuudelta (rahkaa, pudding-jauhetta, maitoa ja mustikkakeittoa smoothieksi) ja tässä välissä toiset pari kahvikupillista. Päivän ensimmäinen ja viimeinen oikein koostettu ateria meni alas tuossa puoli kahdeksan aikaan (seitan-kebabia, kasviksia tomaattikastikkeessa, pastaa ja raejuustoa).

Eikä tee mieli syödä enää yhtään mitään, etenkin kun haluaisin vaan mennä jo nukkumaan. Viime yönä unet jäivät jonnekin viiteen tuntiin, koska luin sängyssä jonnekin aamuviiteen ja heräsin kuitenkin jo kymmeneltä. Olo on tosi väsynyt ja sammunkin varmaan jo joskus kymmeneltä.

Nyt taidan paketoida tämän kämäisen syntymäpäiväni keittämällä kupillisen muumi-rooibosta ja ryömimällä sänkyyn lukemaan vielä hetkeksi. Jos se tämä huominen olisi nyt sitten se ratkaiseva ja käänteentekevä, kun on työpäiväkin ja ikäänkuin pakko koittaa skarpata muutenkin.

Superdieetti - viikko 2, päivä 6 & 7

Mielenkiintoisesti kiinnostus kirjoittamiseen on kadoksissa kun dieettikään ei oikein napostelisi. Eilen ja tänään olen skippaillut aterioita ja treenitkin olen korvannut vaan kävelyillä. Kauheeta kuraa. Syytän tänään alkaneita menkkoja, hormoonit vaikuttaa niin kroppaan kuin mieleenkin. Huomenna alaa uusi viikko, joten josko sitä huomenna sitten taas vähän panostaisi ja pakottaisi itsensä syömään kaiken sen mitä pitääkin. Vieläkin on onneksi ihan helppoa ollut olla syömättä mitään dieetin ulkopuolelta, mutta tää aterioiden skippailukaan ei mitenkään hyväksi aineenvaihdunnalle ole. No mutta, tuulta päin vaan, huomenna on uusi päivä.

Superdieetti - viikko 2, päivä 5

Ikäänkuin olisi pientä väsymystä ilmassa. Kertoo jotain mun sosiaalisesta elämästä, että nyt on perjantai eikä kello ole edes kymmentä, ja mä harkitsen semivakavasti meneväni nukkumaan.

Lepopäivät alkaa olla vähän rankempia syömisten suhteen, etenkin päivinä jolloin aamupalan syö ennen kuutta. Ateriavälejä on pakko venyttää ettei illalla kuole nälkään, ja suhteellisen alhaiset hiilarit pitää olon muutenkin vähän vetämättömänä. Lisätään tähän se, että parempi puolisko oli leiponut päivällä marjapiirakan ja nälkäisenä kotiin tullessani koko kämppä tuoksui mansikoille ja taikinalle.  Oli pakko tyytyä pariin kahvikupilliseen, koska ruokaa ei voinut ennen kuutta syödä.

Voice of Finlandia katsellessa join Light limua ja koitin olla antamatta katseen harhautua miehen sipsipussiin. Ei ole mitenkään vaikeaa olla syömättä dieetin ohi, ihan rehellisestikään, mutta on vaikeaa estää kehoa reagoimasta niihin vanhoihin tuttuihin ärsykkeisiin.

Keho muistaa miltä tuntuu rouskuttaa suolassa ja rasvassa uivia sipsejä joihin syntyy himo sitä voimakkaammin mitä enemmän niitä syö. Keho muistaa, miltä tuntuu täyttää suu makealla, miltä tuntuu niellä sitä sokerimössöä, miltä tuntuu kun se imeytyy nopeasti verenkiertoon ja olo on hetken aikaa lähes huumaantunut. Keho ei muista sitä miltä se paha olo tuntuu kun vahinko on tehty, mutta mieli onneksi muistaa. Muistaa ne tärisevät kädet, hakkaavan sydämen, kuvotuksen ja kiristävän tunteen vatsalaukussa. Katumuksen siitä, että taas petti itselleen tekemänsä lupaukset.

Tänään on liikunnan suhteen ollut kokonaan lepopäivä, mutta huomenna taas vuorossa kahvakuulailua. Tänään tuntuu etenkin takareisissä ja ojentajissa, että eilen tuli uusia juttuja kokeiltua. Silleen hyvällä tavalla aristaa, kuitenkin ilman sellaista raihnaista oloa. Jos huomenna olisi vaikka vähän parempi sääkin ja uskaltautuisi lenkille.

Ensi viikolla pitäisi olla oikeastikin vähemmän töitä kuin tällä viikolla, joten ehkä jaksan aktivoitua panostamaan kirjoittamiseenkin enemmän.  Ensi viikon sunnuntaina on myös tankkauspäivä ja samalla superdieetin puoliväli, joten ensi viikko pitääkin sitten vetää supertarkkana, että on hiilarivarastot mahdollisimman matalalla tankkausta silmällä pitäen.

Superdieetti - viikko 2, päivä 3 & 4

Eilen meni syömiset jotenkin niin nihkeästi, että ei kiinnostanut edes kirjoittaa tänne. Korvasin viidestä ateriasta kolme jollain proteiinivalmisteella (vaikka siis Superdieetillä pitäisikin suosia oikeaa ruokaa) koska syöminen ei yksinkertaisesti kiinnostanut ja halusin mennä sieltä missä aita on matalin. Liikuntaa harrasti kävelemällä melkein kaksi tuntia kun kävin eri puolilla kaupunkia hoitamassa asioita.

Tänään on vuorostaan treenipäivä, ja päätin eiliseen leipääntyneenä tsempata. Olen syönyt paremmin, ja ostin kauppareissulla myös kahvakuulan, jolla tein tänään kunnon kahvakuulatreeninkin ensimmäistä kertaa elämässäni. Jo nyt tuntuu kyljissä siltä, että jotain epätavallista on tehty. Kahvakuula on vain 8kg painoinen, koska halusin kuulan jonka jaksan nostaa yhdelläkin kädellä pääni päälle ja kymppi oli siihen liian painava.

Tänään syömiset menivät paljon paremmin kuin eilen, vaikka teinkin jauheliha-porkkana-tomaattisörsseliä jossa on niin paljon jalopenoa että syöminen on kivuliasta. Hups. Tänään hain myös postista Ruohonjuuresta tilaamani paketin, ja lauantaina on suunnitteilla varovainen seitan-kebabin valmistaminen. Jos tuo kokeilu onnistuu, niin proteiiniin menevät rahat ainakin saa sitten säästettyä hetken aikaa. Mielenkiinnolla odotan.

Tänään tein myös mielenkiintoisen kokeilun rahkalla ja proteiinivanukkaalla, joka oli ihan maistuva. Valmistin siis Fastin Cookies & Cream puddingia (rasvattomaan maitoon) annoksen ja sekoittelin purkilliseen maitorahkaa. Namnam, oli kyllä tosi hyvää. Sekään vähän mustikkakeittoa ja mustikoita niin mahtava välipala on valmis.

Huomiselle tulikin sitten odotetusta poiketen työpäivä, joten tänään pitää koittaa päästä nukkumaan aikaisin. Eväät on onneksi tehty valmiiksi, joten aamulla tarvii vain herätä, syödä ja raahata itsensä työpaikalle seitsemäksi.

Superdieetti - viikko 2, päivä 2

Näköjään pääsin eilen niinkin pitkälle päivän superdieetti-merkinnän kirjoittamisessa, että avasin tämän ikkunan, mutta mitään en sitten saanut aikaiseksi kuitenkaan kirjoittaa. Varmaan johtui siitä, että fiilikset on tasoittuneet ainakin hetkellisesti ja suurimman osan ajasta en enää ajattele pelkästään ruokavaliota ja syömistä toisin kuin ensimmäisellä viikolla.

Eilen hain suoraan töiden jälkeen kioskilta paketin, ja oli kyllä psyykelle raskasta kävellä niiden esille laitettujen suklaiden ja karkkien seassa. Ruokakaupassa tuollaiset voi välttää helpommin skippaamalla ne tietyt hyllyvälit, mutta kiskalla se on mahdotonta. Etenkin uutuusmaut saa automaattisesti kiinnostuksen ylle. Toisaalta mietin sitä, että karkki ei maailmasta syömällä lopu ja vaikkapa Tsinuskitoffee uutuuspatukoita voin ihan hyvin maistaa sitten joskus tulevaisuudessa herkkupäivänä. Lähdin postista pakettini kanssa ja olin paljon tyytyväisempi itseeni kuin jos olisin tehnyt jotain hölmöä.

Illalla tein ensimmäistä kertaa treenin semikunnolla ja olin tutiseva kasa jälkeenpäin. Se mitä mun pitäisi tehdä paljon enemmän on venyttely. Tein eilen "maastavetoja" ja alas kumartuessa takareidet huusi hoosiannaa. Joku vois päätellä, että vietän suuren osan vuorokaudesta perseelläni istuen. Näitä jumeja ei ihan yhdessä illassa saada pois venyteltyä, mutta esim. teeveetä katsoessa tai lukiessa pitäisi tehdä pitkiä venytyksiä että tää edes joskus vähän helpottaisi.

Nyt kahvia ja proteiinijuomaa naamaan (olen laiska) ja sitten vastassa viikon viimeinen työpäivä.

Superdieetti - viikko 2, päivä 1

Olin eilen jotenkin tosi väsynyt illalla, joten unohdin jopa päivittää päivän kuulumiset tänne. Ei sillä, että eilen mitään erikoista olisi tapahtunut. Oli lepopäivä, ja koska oli pakkasta ei mua huvittanut lähteä edes lenkille. Menin jo joskus puolo yhdeksältä sänkyyn lukemaan, mutta unta sain vasta puoli yhden aikaan, joten unet jäi ikävästi vähän vähiin taas. Tänään pitää mennä nukkumaan ajoissa, inhoan olla väsynyt.

EIlen oli tunnepuolella vähän vuoristoista. Töissä sain kuulla ei-niin-rohkaisevia uutisia, jotka eivät ainakaan luoneet uskoa siihen, että paikkani kokoaikaistuisi kevään aikana. Pahimmassa tapauksessa työt loppuvat kokonaan toukokuun lopussa. Siihen on onneksi sen verran aikaa, että tarvittaessa ehtii alkaa hyvin etsiä uutta työpaikkaa vielä ajoissa. Kotiin tultuani sainkin sitten puolestaan puhelinsoiton jota koko päivän odotin ja yksi harmaita hiuksia aiheuttanut asia selkiintyi ja poistui to-do listalta. Seuraava askel sillä tiellä on hankkia tänään vähän lisätietoa aiheeseen liittyen ja odottaa sitten helmikuulle että tekee seuraavia siirtoja. Mutta se ei liity laihduttamiseen mitenkään, joten ei siitä sen enempää.

Ensimmäisen viikon innostuksen jälkeen huomaan, että kuherruskuukausi alkaa olla ohi ja esimerkiksi ruokien punnitseminen alkaa tökkiä. Onneksi tällä viikolla tarvitsee ottaa töihin vain välipala mukaan ja lounaan voi syödä kotona, eli ei tarvitse prepata etukäteen yhtä paljon kuin viime viikolla. Myöskin annoskoot alkaa kyllästyttää - syömisessä kestää niin kauan ja kolme neljäsosaa ruuasta on pakko ahtaa väkisin mahaan vaikka olisi jo ihan täynnä. Nälkä kyllä palaa paljon nopeammin takaisin kuin aluksi, mutta silti.

Eiköhän tämä kuitenkin tästä vielä iloksi muutu, etenkin loppuviikosta kun ei ole töitä ja ehtii tehdä muutakin kuin laittaa ruokaa ja syödä.

Superdieetti - viikko 1, päivä 7

Vatsa oli tänään aamulla ihan uskomattoman kipeä. Eilen illalla maha alkoi kerätä jotain ihan omia kaasuvarantojaan, ja tämä ei ollut helpottanut yön aikana juurikaan. Välillä olin lähes kaksinkerroin kivusta, ja mietin että mitähän hittoa jos töissä tulee joku päivä samanlainen fiilis. Aika nopeasti Sherlockina päättelin, että oireet johtuivat psylliumista, jota vedin aamu- ja iltapalojen joukossa teelusikallisen. Tänään jätin kokonaan välistä tuon kuitulisän, ja vatsa on alkanut rauhoittua. Jatkossa lisään sitä siis maltillisesti ehkä puoli teelusikkaa aamupalaan ja juon litran vettä. Testimeiningillä, jos sopisi vatsalle paremmin.

Noin muuten tänään on ollut aika plaah päivä. Treenit ovat tällä viikolla menneet ihan reisille, siinä ehdottomasti petrattavaa ensi viikolle. Koitin tänään vähän tasapainottaa vetämällä lenkin loppuun mäkivetoja (toim. huom. ihan vaan nopeasti kävellen) jotta sain edes sykkeet nousemaan. Asun käytännössä mäen päältä, ja tuo mäki jota sahasin edes takaisin on sellainen kohtuullisen jyrkkä viidensadan metrin nousu (pelkkä jalkakäytävä). Ei tulisi kuuloonkaan että pystyisin juoksemaan sitä edes puoleen väliin kuolematta, joten kasvatan kuntoani nyt aluksi ihan vaan kävelemällä sitä ylös (jotain kertonee se, että ihan vaan sekin nostaa maksimisykkeen 173:een.

Huomisesta eteenpäin muuttuu dieetti vähän niukemmaksi, mikä on ihan hyvä asia näillä annoksilla. Ei mitään kriittistä muutosta, mutta pientä säätöä. Pakko myöntää, että tänään jätän iltapalan väliin. Sain juuri syötyä loppuun päivällisen ja en nyt pysty pakottamaan itseäni vetämään iltapalarahkaa ihan vaan periaatteesta, etenkin kun kulutus on ollut niin aneemista treenipäiväksi. Ensi viikko sitten paremmin, let's shake on that.

Superdieetti - viikko 1, päivä 6

Eilen taisin mainita, että tuntuu kuin ei olisi dieetillä ollenkaan ja että helppoa on? Joo, tänään on sitten ollut ihan toisenlainen päivä. Koko päivän on ajatukset kiertäneen kehää napostelun ympärillä ja muutenkin ollut jotenkin todella levoton olo. Ensimmäinen päivä, kun vähäisemmät hiilarit alkavat tuntua.

Välipala oli yritys tyydyttää tuota kamalaa tarvetta naposteluun ja sokeriin. Koominen kavalkadi proteiinipatukan puolikkaita, kun en osannut päättää mitä makua maistaisin. Välipalan jälkeen tosin vähän helpotti ja lähdin parin tunnin kävelylenkille korvissa äänikirja. Loppumatkasta alkoi vähän jalka taas painaa kun verensokerit laski, joten ehkä jatkossa otan jonkun hedelmäsoseen tms. tuonne puoleen matkaan eli kuudennen kilsan kohdalle.

Ulkona on nyt aika kivat kävelykelit täällä. Muutama pakkasaste mutta ei kuitenkaan niin kylmää että naama irtoaisi. Viime talven investointi Icebugeihin kannatti eikä liukastelua tarvitse pelätä tänäkään vuonna.

Yksi mielenkiintoinen havainto Superdieetiltä on se, että voisin ihan hyvin syödä kukkakaalia pastan/perunan sijaan normaalissakin arjessa. Hippunen suolaa, vähän öljyä ja kurkumaa ja lopputulos pehmeäksi keitettynä on tosi täyteläinen ja miellyttävä. Tomaattikastikkeet voi näiden kuuden viikon jälkeen alkaa tosin tökkiä. Ehkä ensi viikolla pitää koittaa tehdä jotain keittoa.

Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa

Tänä aamuna sorruin - nimittäin astumaan vaa'alle. Ja heti sain näpäytyksen, kun en pitänyt itselleni tekemääni lupausta. Mun alkupainoni tammikuun ensimmäisenä päivänä oli tasan 67kg (kaikkien aikojen korkein, high five!) joten kun tänä aamuna vaaka sanoi tasan 63kg, oli silmät tippua päästä. Tämähän kuulosti aivan liian hyvältä ollakseen totta! Oh wait. Siirsin vaa'an toiseen kohtaan (se oli nyt eri kohdassa kuin aloituspunnituksessa) ja sain tulokseksi 66,7kg. Siirsin vaa'an metrin päähän, ja nyt tulos oli 59kg. Joka kerta sama juttu, villisti vaihtelevia lukemia. Tuohon petturiin ei siis voi luottaa lainkaan. Nyt harmittaa eniten se, etten tiedä mikä todellinen aloituspainoni oli tälle vuodelle.

Kaivoin sentin pölykerroksen alta vanhan vaakani (jota en ollut heittänyt vielä pois, koska olen sisäisesti sellainen tonnikalalta haiseva kissamummo joka ei luovu mistään, sillä ikinä ei tiedä milloin sitä vielä voi tarvita!) ja sain useammassa kohdassa mitattuna lukemat 66,6kg (jonain merkkinä sen voisi tuonkin lukea, jos olisi taikauskoinen) ja luotan nyt sitten siihen. Pidän aloituspainonani edelleen tuota 67kg koska mitäpä muutakaan siihen keksisi, mutta hyvin todennäköistä on että se on ollut todellisuudessa vieläkin enemmän. Huhhuh.

Mutta nyt otin opikseni ja pitäydyn oikeasti siinä vaa'alla käynnissä vain joka toinen viikko. Mittanauha kuitenkin kertoo, että keskivartalosta on lähtenyt turvotuksia ainakin kolmen sentin edestä, eli kyllä kehossa jotain muutosta kuitenkin tapahtuu.

Vähän kyllä nolottaa se oma reaktio mikä irtosi tästä kaikesta. Miksi pienentynyt vaa'an lukema aiheutti noin paljon iloa? Miksi se todellisuus oli niin karvas pettymys? Miksi lähes hätäännyin ajatuksesta, että nyt mulla ei ole vaakaa enkä pääse punnitsemaan itseäni? Ihan kuin sillä olisi kauheastikin väliä, mitä se lasia ja muovia olevan lätyskän diginäyttö nyt sitten sanoo. Ihan kuin ei olisi nimenomaan tärkeämpää, mitä sanoo mittanauha, vaatteet ja peili? Kertonee omaa tarinaansa siitä, miten neuroottiseksi sitä on asian suhteen vuosien saatossa tullut.

Superdieetti - viikko 1, päivä 5

Tämänpäiväinen päivitys meinasi venähtää vähän myöhäiseksi, mutta sentään vielä perjantain puolella päädyin kirjoittamaan. Mitään niin villiä en ole ollut tekemässä kuin sosiaalinen kanssakäyminen, tällä kertaa huomion on vienyt ihan vaan sohvalla kököttäminen ja elokuvan tuijotus (unohdin kaiken lisäksi venytellä siinä samalla).

Heräsin tänään kahdeksalta vakaana aikomuksena käydä lenkillä heti herättyäni. Ulos pääsin siinä vähän kymmenen jälkeen, ja aamupalan sain syötyä loppuun asti kahdeltatoista. Ei näin. Ennen lenkkiä imaisin naamaani tuollaisen Mehukatti Hedelmävälipalan, eli käytännössä 90g päärynäsosetta. Sillä korvasin aamupalan marjat, koska en vaan pysty vetämään lenkkiä aamulla tyhjään mahaan. Tai pystyn, mutta meno on sitten käytännössä aivan tyhjänpäiväistä laahustamista. Aion jatkossa tehdä suosiolla niin, että syön heti herättyäni aamupalan, ja teen lenkin sitten siitä parin tunnin päästä (aamulenkkeilen siis vain vapaapäivinä).

Tällä kertaa kuvasta jäi iltapala, mutta se oli niinkin kiinnostava kuin lasillinen rahkaa ja mehukeittoa, eli ei varsinainen menetys. Ensimmäisen kuvan tuopissa on kuohuavaa magnesium-porejuomaa, ei maitoa.

Myöhäisen aamupalan takia tämä päivä on ollut yhtä syömistä. Välipala kahdelta, lounas puoli viideltä, päivällinen kahdeksalta ja iltapala puoli yhdeltätoista. Nälkä ei ole päässyt yllättämään, sen voin sanoa. Tällä viikolla hiilareita on vielä "treenipäivän" päivälliselläkin niin paljon, että edelleen meinaa napaa kiristää saada kaikki alas, mutta huomattavan paljon helpompaa se on kuitenkin jo kuin maanantaina.

Aamulenkin lisäksi liikuin tänään kotitreeninkin muodossa, siinä kaiken syömisen lomassa.

Musta ei jotenkin tunnu yhtään siltä, että olisin dieetillä. Mikään ruoka ei varsinaisesti töki (mitä nyt rahka ja raejuusto ovat näissä määrissä paikoitellen vähän pakkopullaa), mulla ei ole nälkä kuin sillon kun päästän ateriavälit venymään liian pitkiksi, olo on kaikin puolin energisempi ja parempi, eikä missään vaiheessa ole käynyt mielessä epäilys tai halu sortumisesta tai dieetin lopettamisesta. En hetkeäkään epäile, etteikö kaikkea tätä ehtisi vielä kuuden viikon aikana tulla kokemaan, mutta juuri nyt mulla on sellanen fiilis että kyllä mä varmasti voisin tällä perusmallilla jatkaa lopun ikääni, mitä nyt ehkä pienentäisin annoskokoja ja lisäisin joukkoon silloin tällöin jotain herkuttelua. Ja noh, jotain muutakin olis vielä joskus kiva käyttää kastikkeena kuin tomaattimurskaa.

Kaikin puolin siis hyvät fiilikset tänään, vaikken ihan kamalasti saanutkaan vapaapäivästä tuottavuuden kannalta irti.

Superdieetti - viikko 1, päivä 4

Lepopäivien ruokailut osoittaa todella kirkkaasti sen, miten huonosti sitä on syönyt aikaisemmin, jopa silloin kun on yrittänyt omatoimisesti vahtia syömisiään. Olen tässä Superdieetin ohessa kirjannut syömiseni Kalorilaskuriin (nyk. Sulamoon) lähinnä mielenkiinnosta, jotta näen miten tämä dieetti on koostettu (jotta pystyn sitten halutessani jatkamaan samaa linjaa myös myöhemmin). Aina lepopäivienkin lopussa musta tuntuu, että olen syönyt ihan hirveästi (ja noh, niin olenkin - määrällisesti), mutta energian saanti on pysynyt kuitenkin ns. laihdutuslukemissa. Kyse on siis tosiaankin siitä mitä syö, ei niinkään siitä kuinka paljon syö. Ainakin näillä ruoka-ainevalinnoilla.

Tänään oli viikon viimeinen työpäivä ja samalla viikon toinen ja (melkein) viimeinen kauppareissu (unohdin tomaattimurskan) joten päätin suosiolla pitää samaan kohtaan myös lepopäivän (melkein) kaikesta liikunnasta. Halusin kokeilla yhdistää lihaskunnot ja tabatat kuitenkaan ilman tabatan varsinaisia hyötyjä jotka tulisi korkeista sykkeistä. Tein liikkeet siis staattisina pitoina 20s pätkissä 10s tauolla liikkeiden välissä tabatoiden hengessä.

4x(20s pöydät, 20s v-vatsat),
4x(20s lankku, 20s supermies) ,
4x(20s seinäistuminen, 20s kauppakassit)

* Mulla ei siis ole mitään käsitystä noiden liikkeiden oikeista nimistä. Pöydällä tarkoitan sitä, että istutaan lattialle jalat edessä koukussa, nojaten kämmeniin niin että sormet osoittaa omaa takapuolta. Tästä asennosta ponnistetaan lantio ylös niin, että polvet on 90 asteen kulmassa reisien ja torson muodostaessa tason, eli noh, pöydän. V-vatsoille on varmasti joku oikeakin nimi, mutta tarkoitan siis sitä kun istutaan lattialla jalat nostettuna koukussa eteen ja nojatessa torsoa taaksepäin (vain takapuoli koskee siis maahan). Ehkä neliöjuuri olis kuvaavampi termi tähän? Supermiehessä maataan mahallaan jalat ja kädet suorana kropan jatkona torson ollessa ainoa lattiaan koskeva osa. Seinällä istutaan siis nojaamalla selkä seinään polvien ollessa mahdollisimman lähellä 90 asteen kulmaa. Kauppakassit on 2kg painot jotka on kropan sivulle suorana nostetuissa käsissä. *

Ajattelin haastaa itseni tekemään noita säännöllisesti ja testaamaan kuinka pitkiksi pystyn venyttämään nuo pidot. Sitten kun 20s sujuu suhteellisen hyvin (nyt meinasi lankut olla jo kuolemaksi) niin alan nostaa tuon jakson pituutta. Eihän noista varmasti juuri muuta hyötyä ole kuin lihasten aktivointi, mutta se on toisaalta ihan riittävästi lepopäivinä.

Tänään alkoi TV:stä Rakas, sinusta on tullut pullukka, jota katsoin edelliskaudellakin. Katselen kaikenlaiset laihdutusshowt säännöllisen epäsäännöllisesti, ja saan kyllä motivaatiota etenkin niistä muodonmuutoksista. Voin vain haaveilla, että joku päivä voin itsekin katsella omia kuviani taaksepäin ja ajatella, että näytän ihan eri ihmiseltä. Tässä Pullukassa tosin mättää itselle tuo lyhyt aika vs. iso laihdutustavoite. En tiedä kuinka realistista on rääkätä itseään tavoitteena laihtua seitsemässä viikossa yli kuusitoista kiloa.

Pullukan jälkeen venyttelin puoli tuntia, ja siinä on kyllä jotain mitä pitäisi ottaa päivittäiseksi tavaksi. Olen niin uskomattoman kankea, että oikeasti hävettää. Huomaa kyllä, että 16h päivässä istun perseelläni ja lopun makaan sängyssä.

Tähän loppuun voisin vielä listata muutaman mieleen tulleen positiivisen ja negatiivisen kohdan oman Superdieettini sujumisesta:
+ Ruokavalion noudattaminen on ollut helppoa
+ Olen saanut juotua joka päivä vähintään 3l vettä
+ Olen käynyt kävelemässä kolmena päivänä neljästä
+ Olen malttanut pysyä pois vaa'alta
- En ole jaksanut motivoitua tekemään kotitreenejä täysillä
- Rahaa palaa aika paljon

Superdieetti - viikko 1, päivä 3

Juon tässä vaihteeksi iltapalaa proteiinijuoman muodossa. Välipalarahka aiheutti jo kamalia puistatuksia eikä aamupalaksi vedetty "smoothie" ollut yhtään sen miellyttävämpää. Esanssinen MyWhey Stracciatella sen sijaan on helposti alas menevää, jos ei nyt sekään mitään varsinaista herkkua.

Ruokaa ei tullut tänään juuri kuvailtua, lähinnä siksi, että olin jo aika nälkäinen väli- ja iltapalaa lukuun ottamatta kaikkia aterioita odottaessani. Kävin illalla melkein puolentoista tunnin kävely/hölkkälenkillä ja päivällinen tuli syötyä vasta seitsemältä, eli se venyi vähän liian myöhäiseksi. Loppulenkistä olin jo vähän letku ja ajatukset kiersivät aiheessa suklaa ja mitä Uusi Uljas Elämä tarkoittaa mun perinteisille mässyorgioille joiden aikana on helposti saattanut mennä kilokin kaikkea sokerista (kyllä, oikeesti).

Siinä kävellessä tunnistin kyllä heti, että nuo ajatukset kumpusivat vain ja ainoastaan alhaisesta verensokerista. Se on se tuttu tunne mitä olen tähän asti lääkinnyt, arvasit oikein, suklaalla ja kekseillä sun muilla nopeasti imeytyvillä mutta ah niin tyhjillä hiilareilla. Mun ongelmani ydin oikeastaan.

Mä en aio elää loppuelämääni ilman herkkuja, se on selvä. Superdieetiltä toivon sitä, että herkut muuttuisivat tulevaisuudessa osaksi muuten terveellistä ja täysipainoista ruokavalioo, johon mahtuu silloin tällöin pussi karkkia. (Sen sijaan, että ruokavalio koostuu enimmäkseen sokerista, ja siihen mahtuu silloin tällöin yksi kunnollinen ateria.)

Koska aikaa menee niin paljon valmistaessa ruokaa ja miettiessä tulevan viikon aterioita, jumittaa ajatukset muutenkin luonnollisesti hyvin paljon aiheen ympärillä. Se ei kuitenkaan musta ole mikään paha asia, koska jotenkin nyt kun on selkeä ohje siihen mitä teen ja siitä en poikkea, on mun helpompi tarkastella omaa käytöstäni jotenkin objektiivisemmin. Mun ongelmahan ei varsinaisesti ole se itse fakta että syön huonosti ja olen pullea, vaan todellinen ongelma on siinä miksi syön huonosti ja olen pullea.

Superdieetti - viikko 1, päivä 2

Tänään on tullut tosiaan todettua, että vapaapäivinä tämä ateriavälin miettiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin työpäivinä. Työpäivinä syön aamupalan jo ennen seitsemää, joten yli kolmen tunnin ateriaväli onnistuu ihan hyvin. Vähintään neljä tuntia vaadittaisiin tällä hetkellä siihen, että olisi oikeasti nälkä seuraavalla ruokailulla, mutta siihen ei nyt pysty venymään edes aikaisin heräämällä, koska en tykkää yhtään syödä myöhään. Nukun paremmin, jos saan viimeiset sapuskat naamariin viimeistään ennen kahdeksaa. Tänään iltapala on pakko vetää suunnilleen juuri ennen nukkumaanmenoa, koska olen vieläkin maha pinkeänä päivällisestä ja kello on kuitenkin jo kohta yhdeksän.

Iltapalasta ei siis tänään ole kuvaa, mutta muut syömiset sain tänäänkin ikuistettua:

Liikuttua tuli 50min aamukävelyn muodossa, mutta nuo tyhjällä vatsalla tehdyt kävelyt ei kyllä ole mitään henkilökohtaisia suosikkejani. Olo on vetelä ja voimaton koko matkan ajan, ja tuntuu että kotiin päästessä heikottaa vaikka tehot ovat olleet todella alhaalla. Ehkä seuraavalla aamulenkillä koitan auttaisiko se, että juo kupin kahvia pohjalle. Muuten tykkään kävelystä ja hölkkäämisestä, joten olisi sääli jos joutuisi pakottamaan itsensä tekemään jostain mukavasta epämiellyttävää.

Vatsa on tosiaan edelleen ollut pinkeänä koko päivän, eikä nälkää ole koettu. Mähän olen siis kiloni kerännyt syömällä lähinnä korkeakalorisia sokeriherkkuja kuten keksejä, karkkeja ja suklaita kaiken järkevän ruuan korvikkeena. Kyseessä ei oo ollut grammamääräinen ylensyönti, vaan laadullinen ja energiasisältöinen mättäminen. Tästä syystä varmasti johtuukin tämä jatkuva ähky, kun ruokaa tulee ladottua naamaan kirjaimellisesti kilokaupalla päivän aikana.

Mutta kaikkeen kuulemma tottuu, joten jatkamme harjoituksia!

Superdieetti - viikko 1, päivä 1

Tämä päivä oli ihan hyvä suoritus mitä dieetin aloittamiseen tulee. En noudattanut ohjeita sataprosenttisesti - laskin tomaattimurskan kasvikseksi enkä käyttänyt lataria tai palkkaria, tein myös treenin vähä vasemmalla kädellä. Tomaattimurskan aion jatkossakin pitää ruokavaliossani, enkä aio jatkossakaan aloittaa latareiden tai palkkaireden lipittelyä. Liikunnan suhteen pyrin parantamaan. Treenin velttoutta kompensoin hiukan tunnin iltalenkillä.

Melkein muistin myös kuvata kaiken syömäni - ainoastaan välipalarahkan+marjojen kohdalla muistin kuvaamisen vasta katsellessani tyhjää kippoa.

Yllä olevia kuvia katsellessa ei välttämättä tulisi mieleen, että yritän laihduttaa. Kaikki on kuitenkin ohjeiden mukaan mitattu ja punnittu, joten kai tässä oikealla raiteella ollaan.  Vatsa on aika pitkälti koko päivän ollut pinkeänä, mutta toisaalta ei tehnyt ollenkaan tiukkaa kaupassa olla huomioimatta kaikkia tuttuja ja ihania houkutuksia joihin normaalisti tapaan hukuttaa kaikki tunteeni. Varmasti se on osaltaan pointtinakin siinä, että ensimmäisellä viikolla syödään niin helkkarin paljon - helpottaa huomattavasti mm. sokerikoukusta pääsyä.

Ei mussa kauheasti ennustajan vikaa ole koskaan ollut, mutta veikkaanpa silti että ensi viikolla ei ihan näin isoja hiilarimääriä enää katsella!

Huomenna lähtee!

Löysin jälleen yhden syyn lisää tämän projektin perustelemiseksi. Kaivoin eilen auton esiin märän lumen ja jääloskan keskeltä ja tähän urakkaan meni sellainen rapia puoli tuntia. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen kädet jo tutisi ja loppujen lopuksi olin aivan hiestä märkä. Tänään on etenkin oikean käden ja hartian lihaksisto ollut niin kipeänä, että morjesta. Huomaa, ettei tuota yläkroppaa juuri liikuteltua tule, joten onni on kotitreenin yläkroppaan kohdistuvat liikkeet.

Tänään en ole ollut mitenkään erityisen liikunnallinen, ja aamupalaksikin söin jäätelöä. Päivälliseksi tein samaa ruokaa jota ajattelin syödä huomennakin lounaalla ja päivällisellä, mutta toki vähän eri suhteissa eri osia vielä tänään. Ihan hyvää tuli, vaikka rohkeninkin heittämään vähän normaalia enemmän tulisempia mausteita sekaan.

Mulle tämä Superdieetti tulee olemaan hyvää siedätyshoitoa myös kasvisten suhteen. Normaalisti olen uskomattoman kranttu sen suhteen mitä suuhuni laitan, mutta nyt on pakko syödä sitä mitä listalla lukee ja kasviksiksi ei enää voi lukea kaupan valmista punajuurisalaattia. En vielä tiedä mihin tulen saamaan kaikki kasvikset mahtumaan huomisen kauppareissun jälkeen, mutta eiköhän sitä jotain keksi.

Huomisen ruuista on tekemättä enää puolet aamupalasta sekä iltapala, mutta niihin ei pitäisi kauaa mennä. Kello on laitettu soimaan kello 5.30 ja kahvi ajastettu tippumaan automaattisesti. Superdieetin aloitus sattui omalla kohdallani siinä mielessä epäsuotuisaan aikaan, että normaalisti teen vain n. 20 tuntista työviikkoa, mutta tällä viikolla päivät ovat pidempiä, joten joutuu vähän pyörittelemään mihin saa kaiken mahtumaan.

Mutta tekosyitä ei ole olemassakaan, kaiken ehtii minkä haluaa ehtiä ja loppujen lopuksi kyse on vain sopeutumisesta!

Alkutilanteesta ja tavoitteista vielä sen verran, että painoa on nyt lähtöpunnituksen mukaan 67kg ja tavoite olisi lopulta 55kg, mutta tietenkin tärkeintä on se miltä näyttää ja tuntuu, vaaka on vain suuntaa-antava mittari. Tämän kuuden viikon aikana haluaisin onnistua pudottamaan neljä kiloa, mutta kolmeenkin olen tyytyväinen. Aion joka tapauksessa jatkaa parempia elämäntapoja myös Superdieetin jälkeen.

Itseni kannustamiseen aion käyttää kahta pidempään harkinnassa ollutta palkintoa:

• Kun päästään viitosella alkaviin lukuihin, käyn viimeinkin kampaajalla (ja ehkäpä uskaltaudun jopa leikkaamaan sen pelätyn otsatukan!)
• Ja kun (huom KUN, ei jos) pääsen tuonne 55kg:aan, varaan ajan tatuointia varten!

Superdieettiin valmistautumista

Maanantaina alkaa ensimmäinen Superdieetti johon olen koskaan osallistunut. Eilen aukesi tämän Superdieetin osio Fitfarmin sivuilla ja näkyviin tuli mm. ruokalista ja treeniohjeet. Eilinen meni hyvin vahvasti niitä miettiessä ja ohjeita yleensäkin selatessa. Pitkästä aikaa on sellainen olo, että onnistun tässä. Ei ole sellaista itselleni tyypillistä "onnistunkohan nyt varmasti" epävarmuutta. Onnistun, totta kai onnistun. Miksi ihmeessä en onnistuisi?

Maanantaille on ruuat mietittynä ja ostettuna, huomenna kokkailen ruuat valmiiksi. Maanantai on kauppapäivä, joten vasta silloin ostan loppuviikon ruuat. Jo eilen oli kaupassa epäilyttäviä kolosia mm. maitorahkan ja tiettyjen kasvisten kohdalla, mutta isoimmissa marketeissa varmasti on osattu varautua siihen, että alkuvuodesta muutenkin menee tätä ns. dieettiruokaa enemmän kuin normaalisti, ihan Superdieetin ulkopuolellakin. Tiistaina jälleen arkivapaa, joten silloin varmaankin preppaan loppuviikon ruuat etukäteen.

Eilen ohjeita selatessa fiilikset olivat vähän sekalaisia, mutta ennen kaikkea innostuneita. Ruoka vaikuttaa raaka-aineiden puolesta helpolta, mutta määrät vähän pelottavat, koska etenkin aluksi syödään näemmä aika paljon ihan kilomäärällisesti. Olen päättänyt kuitenkin noudattaa ohjeita kirjaimellisesi, tilasin jopa lisäravinteita suositusten mukaisesti, vaikka niitä en yleensä käytäkään. Kuusi viikkoa pitäisi olla riittävä aika testata, onko niistä apua esim. jaksamisen suhteen.

Liikunnan osalta menen sieltä missä aita on matalin - kotitreenaan. Isoin syy tälle on se, että tässä tilanteessa se riittää mulle oikein hyvin. Olen niin huonossa kunnossa, että varmasti kuudessa viikossa tulee pelkästään olohuoneen lattialla ähkiessä paljon kehitystä. Treeniohjeet olivat vähän hämmentävän puoleiset, mutta eiköhän niihin nopeasti opi. Tänään ajattelin tehdä kotitreenin liikkeiden osalta omaksi mielenkiinnoksi maksimit, jotta voin sitten helmikuussa testata onko voiman ja tekniikan suhteen tullut kehitystä sillä saralla.

Tämä päivä jatkuu varmasti hyvin pitkälti dieettiin motivoituessa ja selatessa netistä itselleni motivoivia blogeja luettavaksi. Olen huomannut, että esim. laihdutuspainotteiset tv-sarjat motivoivat mua todella paljon pysymään itsekin ruodussa, joten blogit toiminevat samalla tavalla, toivottavasti.

Aika katsoa peiliin

Uusi vuosi, uusi elämä. Joo tiedetään, voisinko olla vielä vähän isompi klisee? En oikeastaan usko.

Olen vältellyt vaakaa jo jonkin aikaa, koska olen ollut todella tietoinen siitä kuinka nopeasti olen lihonut. Olen lihonut todella nopeasti koska olen syönyt todella paljon suklaata. Elämä ei ole maistunut, joten olen yrittänyt tehokkaasti hukuttaa paskaolot sokeriin ja rasvaan. Pahemmaksihan se olo sillä vain menee, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Tänään kävin vihdoin vaa'alla, uuden vuoden kunniaksi. Painan 67 kilogrammaa. Se on viisi kiloa enemmän kuin puoli vuotta sitten. Kymmenen kiloa enemmän kuin kaksi ja puoli vuotta sitten. Viistoista kiloa enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Tarkkasilmäisimmät saattavat huomata tässä lievästi huolestuttavan trendin. Jos piirtäisin painon kehityksen käyräksi, olisi se kohta lähes pystysuora.

Kyse ei ole enää siitä, että haluaisin olla laihempi. Nyt kyse on siitä, että painon nousun pitää loppua. Tällä tahdilla olen puolen vuoden päästä jo kunnolla ylipainon puolella ja se etten mahdu kunnolla vaatteisiini on pienemmästä päästä murheitani.

Jo nyt tunnen kehossani nopean painon nousun vaikutukset. Iho tuntuu kiristävän, olen kankeampi kuin ennen, hengästyn helpommin, väsyttää ja on paha olla omassa kehossa. En voi hyvin. Tämän lisäksi häpeän kehoani. Peittelen itseäni liian isoilla vaatteilla. Kavahdan peilejä. Suihkussa seison silmät kiinni. Voisin tietenkin "opetella hyväksymään itseni tällaisena", mutta rehellisesti sanoen en pidä sitä yhtään terveempänä kuin itseni häpeämistä.

Muutos on se mitä tarvitsen. Tarvitsen sysäyksen oikeaan suuntaan. Minun täytyy alkaa pitää huolta itsestäni. Näin ei voi jatkua enää yhtään pidempään. Jos minulla olisi lapsi, en todellakaan antaisi hänen elää ja olla niinkuin itse olen elänyt ja ollut. Huolehtisin, että hän saa terveellistä ruokaa, tarpeeksi liikuntaa ja herkkuja silloin tällöin, mutta rajojen kanssa.

Aion pitää itsestäni huolta niinkuin pitäisin huolta ihmisestä josta välitän.