Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa

Tänä aamuna sorruin - nimittäin astumaan vaa'alle. Ja heti sain näpäytyksen, kun en pitänyt itselleni tekemääni lupausta. Mun alkupainoni tammikuun ensimmäisenä päivänä oli tasan 67kg (kaikkien aikojen korkein, high five!) joten kun tänä aamuna vaaka sanoi tasan 63kg, oli silmät tippua päästä. Tämähän kuulosti aivan liian hyvältä ollakseen totta! Oh wait. Siirsin vaa'an toiseen kohtaan (se oli nyt eri kohdassa kuin aloituspunnituksessa) ja sain tulokseksi 66,7kg. Siirsin vaa'an metrin päähän, ja nyt tulos oli 59kg. Joka kerta sama juttu, villisti vaihtelevia lukemia. Tuohon petturiin ei siis voi luottaa lainkaan. Nyt harmittaa eniten se, etten tiedä mikä todellinen aloituspainoni oli tälle vuodelle.

Kaivoin sentin pölykerroksen alta vanhan vaakani (jota en ollut heittänyt vielä pois, koska olen sisäisesti sellainen tonnikalalta haiseva kissamummo joka ei luovu mistään, sillä ikinä ei tiedä milloin sitä vielä voi tarvita!) ja sain useammassa kohdassa mitattuna lukemat 66,6kg (jonain merkkinä sen voisi tuonkin lukea, jos olisi taikauskoinen) ja luotan nyt sitten siihen. Pidän aloituspainonani edelleen tuota 67kg koska mitäpä muutakaan siihen keksisi, mutta hyvin todennäköistä on että se on ollut todellisuudessa vieläkin enemmän. Huhhuh.

Mutta nyt otin opikseni ja pitäydyn oikeasti siinä vaa'alla käynnissä vain joka toinen viikko. Mittanauha kuitenkin kertoo, että keskivartalosta on lähtenyt turvotuksia ainakin kolmen sentin edestä, eli kyllä kehossa jotain muutosta kuitenkin tapahtuu.

Vähän kyllä nolottaa se oma reaktio mikä irtosi tästä kaikesta. Miksi pienentynyt vaa'an lukema aiheutti noin paljon iloa? Miksi se todellisuus oli niin karvas pettymys? Miksi lähes hätäännyin ajatuksesta, että nyt mulla ei ole vaakaa enkä pääse punnitsemaan itseäni? Ihan kuin sillä olisi kauheastikin väliä, mitä se lasia ja muovia olevan lätyskän diginäyttö nyt sitten sanoo. Ihan kuin ei olisi nimenomaan tärkeämpää, mitä sanoo mittanauha, vaatteet ja peili? Kertonee omaa tarinaansa siitä, miten neuroottiseksi sitä on asian suhteen vuosien saatossa tullut.