Ikäänkuin olisi pientä väsymystä ilmassa. Kertoo jotain mun sosiaalisesta elämästä, että nyt on perjantai eikä kello ole edes kymmentä, ja mä harkitsen semivakavasti meneväni nukkumaan.
Lepopäivät alkaa olla vähän rankempia syömisten suhteen, etenkin päivinä jolloin aamupalan syö ennen kuutta. Ateriavälejä on pakko venyttää ettei illalla kuole nälkään, ja suhteellisen alhaiset hiilarit pitää olon muutenkin vähän vetämättömänä. Lisätään tähän se, että parempi puolisko oli leiponut päivällä marjapiirakan ja nälkäisenä kotiin tullessani koko kämppä tuoksui mansikoille ja taikinalle. Oli pakko tyytyä pariin kahvikupilliseen, koska ruokaa ei voinut ennen kuutta syödä.
Voice of Finlandia katsellessa join Light limua ja koitin olla antamatta katseen harhautua miehen sipsipussiin. Ei ole mitenkään vaikeaa olla syömättä dieetin ohi, ihan rehellisestikään, mutta on vaikeaa estää kehoa reagoimasta niihin vanhoihin tuttuihin ärsykkeisiin.
Keho muistaa miltä tuntuu rouskuttaa suolassa ja rasvassa uivia sipsejä joihin syntyy himo sitä voimakkaammin mitä enemmän niitä syö. Keho muistaa, miltä tuntuu täyttää suu makealla, miltä tuntuu niellä sitä sokerimössöä, miltä tuntuu kun se imeytyy nopeasti verenkiertoon ja olo on hetken aikaa lähes huumaantunut. Keho ei muista sitä miltä se paha olo tuntuu kun vahinko on tehty, mutta mieli onneksi muistaa. Muistaa ne tärisevät kädet, hakkaavan sydämen, kuvotuksen ja kiristävän tunteen vatsalaukussa. Katumuksen siitä, että taas petti itselleen tekemänsä lupaukset.
Tänään on liikunnan suhteen ollut kokonaan lepopäivä, mutta huomenna taas vuorossa kahvakuulailua. Tänään tuntuu etenkin takareisissä ja ojentajissa, että eilen tuli uusia juttuja kokeiltua. Silleen hyvällä tavalla aristaa, kuitenkin ilman sellaista raihnaista oloa. Jos huomenna olisi vaikka vähän parempi sääkin ja uskaltautuisi lenkille.
Ensi viikolla pitäisi olla oikeastikin vähemmän töitä kuin tällä viikolla, joten ehkä jaksan aktivoitua panostamaan kirjoittamiseenkin enemmän. Ensi viikon sunnuntaina on myös tankkauspäivä ja samalla superdieetin puoliväli, joten ensi viikko pitääkin sitten vetää supertarkkana, että on hiilarivarastot mahdollisimman matalalla tankkausta silmällä pitäen.
Tsemppiä Superdieettiin, sain sillä -8kg pois, mutta oli se aika tsemppaamista ja en jaksanut seurata ruokavaliota enää 6 vk jälkeen. Ehkä sä osaat hoitaa järkevämmin ruokailut, ite tein ihan liian yksipuolisesti ruokaa (en syö lihaa ja en keksinyt kauheasti vaihtoehtoj)
VastaaPoistaTäytyy toivoa että itselle tosiaan tarttuisi tästä niitä järkevämpiä ruokailutottumuksia jos ei mitään muuta. Itse tein eilen ensimmäistä kertaa elämässäni seitania (eli käytännössä vehnäproteiinista tehtyä lihan korviketta) joka olikin yllättävän hyvää. Olen sekasyöjä, mutta en pidä lihasta kamalasti, joten edulliset kasvisvaihtoehdot on aina itselle tervetulleita.
PoistaTsemppiä! Itsellä on auttanut mielitekoihin myös se, että vaikka keho niitä hinkuu, niin kun oikein ajattelemalla ajattelee että tekeekö muka oikeasti mieli, niin ei edes tee. =D Eilen vähän harmitti kun olimme kaveriporukalla ravintolassa, itse söin dieetin mukaisen salaatin ja mut vetivät purilaisia.... Nomnom. Onneksi tankkauspäivä on jo lähellä.
VastaaPoistaJoo usein se on itselläkin menneisyydessä ollut niin, että jo kotimatkalla kaupasta on kaduttanut ne sokerimätöt siellä kauppakassissa, kun sen aina tietää että kaupassa silmät nauttii paljon enemmän kuin mitä keho sitten lopulta. Itse odotan tankkausta vähän ristiriitaisin fiiliksin, koska pelkään että pääsen liiaksi hiilareiden makuun taas :P Pitää vaan koittaa tiukasti pysyä valmiissa tankkaus-ruokalistassa niin ehkä se siitä :D
Poista