Superdieetti - viikko 1, päivä 5

Tämänpäiväinen päivitys meinasi venähtää vähän myöhäiseksi, mutta sentään vielä perjantain puolella päädyin kirjoittamaan. Mitään niin villiä en ole ollut tekemässä kuin sosiaalinen kanssakäyminen, tällä kertaa huomion on vienyt ihan vaan sohvalla kököttäminen ja elokuvan tuijotus (unohdin kaiken lisäksi venytellä siinä samalla).

Heräsin tänään kahdeksalta vakaana aikomuksena käydä lenkillä heti herättyäni. Ulos pääsin siinä vähän kymmenen jälkeen, ja aamupalan sain syötyä loppuun asti kahdeltatoista. Ei näin. Ennen lenkkiä imaisin naamaani tuollaisen Mehukatti Hedelmävälipalan, eli käytännössä 90g päärynäsosetta. Sillä korvasin aamupalan marjat, koska en vaan pysty vetämään lenkkiä aamulla tyhjään mahaan. Tai pystyn, mutta meno on sitten käytännössä aivan tyhjänpäiväistä laahustamista. Aion jatkossa tehdä suosiolla niin, että syön heti herättyäni aamupalan, ja teen lenkin sitten siitä parin tunnin päästä (aamulenkkeilen siis vain vapaapäivinä).

Tällä kertaa kuvasta jäi iltapala, mutta se oli niinkin kiinnostava kuin lasillinen rahkaa ja mehukeittoa, eli ei varsinainen menetys. Ensimmäisen kuvan tuopissa on kuohuavaa magnesium-porejuomaa, ei maitoa.

Myöhäisen aamupalan takia tämä päivä on ollut yhtä syömistä. Välipala kahdelta, lounas puoli viideltä, päivällinen kahdeksalta ja iltapala puoli yhdeltätoista. Nälkä ei ole päässyt yllättämään, sen voin sanoa. Tällä viikolla hiilareita on vielä "treenipäivän" päivälliselläkin niin paljon, että edelleen meinaa napaa kiristää saada kaikki alas, mutta huomattavan paljon helpompaa se on kuitenkin jo kuin maanantaina.

Aamulenkin lisäksi liikuin tänään kotitreeninkin muodossa, siinä kaiken syömisen lomassa.

Musta ei jotenkin tunnu yhtään siltä, että olisin dieetillä. Mikään ruoka ei varsinaisesti töki (mitä nyt rahka ja raejuusto ovat näissä määrissä paikoitellen vähän pakkopullaa), mulla ei ole nälkä kuin sillon kun päästän ateriavälit venymään liian pitkiksi, olo on kaikin puolin energisempi ja parempi, eikä missään vaiheessa ole käynyt mielessä epäilys tai halu sortumisesta tai dieetin lopettamisesta. En hetkeäkään epäile, etteikö kaikkea tätä ehtisi vielä kuuden viikon aikana tulla kokemaan, mutta juuri nyt mulla on sellanen fiilis että kyllä mä varmasti voisin tällä perusmallilla jatkaa lopun ikääni, mitä nyt ehkä pienentäisin annoskokoja ja lisäisin joukkoon silloin tällöin jotain herkuttelua. Ja noh, jotain muutakin olis vielä joskus kiva käyttää kastikkeena kuin tomaattimurskaa.

Kaikin puolin siis hyvät fiilikset tänään, vaikken ihan kamalasti saanutkaan vapaapäivästä tuottavuuden kannalta irti.